Kun on aika

sanoa hei hei.

Blogi on pyörinyt mielessä lähes päivittäin, vaikka päivityksiä ei ole tullutkaan. Koin jo kesällä aikoja, että bloggaaminen on pakkopullaa ja tunne on rentoilu-asenteesta huolimatta palannut. Syynä on edelleen lähinnä omat kuvitelmat siitä, kuinka usein ja millaisia postauksia pitäisi tulla.

Aloitin nyt syksyllä elämäntaparemppaa sekä tuossa pari viikkoa sitten koulun ohessa työharjotteilun, josta johtuen olen törmännyt ajanhallinta ongelmiin. Silloin kun jaksan ja kerkeän ylipäätään laittaa kynsiä, ne on lähinnä yksivärisiä.

Jostain täytyy siis luopua ja tällä kertaa se valinta osuu bloggaamiseen, niin antoisaa kuin se on ollutkin niin aika ei vain yksinkertaisesti riitä kaikkeen.

Jätän blogin avoimeksi, jos vielä jossain vaiheessa haluan palata.

Mutta tällä erää haluan kiittää kaikkia matkassa pyörineitä! Ilman teitä blogi ei olisi ollut pystyssä näinkään pitkään.

Törmäillään facessa ja instassa!

Syksyinen skittlette

Tämän syksyn kokoelmissa on nähty melko paljon ruskeaa, itse en ole suurimmasta osasta innostunut. Tai olen kyllä ihastellut muiden kynsilla, mutta olen jokseenkin vakuuttunut, että omilla kynsillä ne eivät toisi mielikuvia herkkullisista toffeista ja sulaneista suklaista. Tyydyn siis suurinta osaa ihailemaan jatkossakin kaukaa.

Pari ruskeaa syysuutuutta kotiutin kuitenkin, tässä lakkauksessa etusormissa ja pikkurilleissä nähtävä (peukaloissakin se oli, mutta se ei näy) Essien Partner in Crime. Todella tummanruskea creme, jossain valaistuksessa lähes musta. Ohuella sudillakin tämä peitti lähes yhdellä kerroksella, mutta tottumuksesta laitoin kaksi. Tosin täytyy mainita, että tälläisissä tummissa sävyissä minulle on melko se ja sama kumpi suti on, kiitos melko kapeiden kynsien. Vaaleammissa sävyissa suti korostuu sitten enemmän.

Keskisormissa onkin sitten China Glazen uudesta Giver kokoelmasta beigeen taittava harmaa Five Rules, joka peitti kolmella ohuella kerroksella. Näiden lakkojen yhteydessä on puhuttu kuplivuudesta, mutta tämän Five Rulesin kanssa minulla ei sitä ongelmaa ollut. Arvelin tilatessani, että tämä saattaisi olla dupe OPIn Skull & Glossbonesille, mutta FR taittaa enemmän ruskeaan kuin S&G. Pidän siis hyvällä omallatunnolla molemmat, vaikka tykkäänkin enemmän koostumuksen  puolesta FR:stä. Lisäsin keskisormiin vielä decalit.

Nimettömiin päätyi sitten myöskin Giver kokoelmasta löytyvä glitter Boundary Of Memory, jossa on mustaa, kultaista ja kuparista pientä glitteriä kirkkaassa pohjassa. Peittävyyden saavutin 3 kerroksella. Lakka oli hitusen paksuhkoa, muttei mahdotonta. Aion kuitenkin tipauttaa sinne pari tippaa ohentajaa ennen seuraavaa käyttökertaa.

Kaiken kaikkiaan tykkäsin näistä kynsistä kyllä todella paljon.

Pinkkimies

Nämä kynnet on jo nähty instassa tuoreeltaan,  mutta koska Cadillacquerin Pinkman on todella kaunis lakka, niin ansaitsee myös blogipostauksen. Toisen sellaisen, aiemmin se on nähty täällä ja siellä on enemmän juttua lakasta. Tämä postaus on enemmän tälläinen ihanuuden julistus.

Ja onhan se kaunis, todellinen turvalakka. Ihan oikeasti harkitsen vakavasti toisen pullon tilaamista. On ollut jo useamman kerran korissa. Sopivan huomaamaton sopiakseen kaikkeen, mutta riittävän ihana, että jaksaa katsella useamman päivän putkeen. Siksi valitsinkin sen mini-häämatkallemme.

Koristeeksi laitoin vain glittereitä OPIn I Snow You Love Me-lakasta. Ja kyllähän näillä viihtyi, niin hyvin että melkein harmitti taas ottaa pois.

Toinen syy miksi haluan nämä julkaista, on taas epämukavuusalueelle työntyminen. Omaan jotain kummallisia ajatuksia "blogiin sopivista" lakkauksista. Nämä eivät moisia kriteereitä normaalisti täyttäisi, sillä a) lakka on jo nähty blogissa b) koristeet eivät ole mitkään erikoiset.

Kummallisia ajatuksista tekee sen, että ei mua haittaa muiden blogeissa nähdä samaa lakkaa kahta kertaa ja ylipäätään tykkään melko yksinkertaisista lakkauksista omilla kynsilläni.

Arkistojen aarteita

Julkaisen kynnet pääsääntöisesti lähes reaaliajassa ja minulla harvemmin on postauksia valmiina. Nyt on kuitenkin esittelyssä yhdet jo pidempään roikkuneet kynnet. Itse kynsistä tykkäsin kyllä paljon, mutta hyviä kuvia niistä oli hankala saada ja tästä syystä ne jäivätkin arkistoon roikkumaan.

Kesällä huomasin kaipailevani kirkkaita lähes neon värejä ja niitä sitten kertyikin muutama. Suomen kesä on kuitenkin lyhyt, joten jatkoin väri-ilottelua syksyn pimeyteenkin.

Peukaloissa, etusormissa ja pikkurilleissä on heräteostos OPI Live.Love.Carnaval, jonka ostin kun tarvitsin lahjakortin summan täyteen ja se oli sopivasti ale-korissa. Ei yhtään minun sävyni mutta tykästyin kun sain kynsille. Muistaakseni kuvissa on kolme kerrosta. Levittyvyys on ilmeisesti ollut vähintäänkin ok, kun ei herätä sen suurempia muistikuvia. Kuviin en saanut oikeaa sävyä taltioitua.

Keskisormissa ja nimettömissä on Maybellinen Bleached Neon kokoelmasta Coral Heat, joka oli yllättävän hyvä levittymään, pientä raidottumista oli ensimmäisellä kerroksella, mutta kolmella kerroksella sain peittävän tuloksen. Sitten tein kynsivinyyleillä sekä ja live.love.carnavalilla kuvioita kynsille.

Nuhanenän piristys

Flunssa oli ja voi hyvin, kun sain hyppysiini cadillacquerin tilaukseni. Tilasin uudesta Sons Of Anarchy kokoelmasta kolme lakkaa, joista nappasinkin jo pullokuvat instagramiin.

Kynsille päätyi ensimmäisenä kokoelman uniikein lakka The Rest Is Silence. Ihastuttava turkoosi hololakka pinkillä shimmerillä. Koostumus oli hyvin tyypillinen Cadillacquerille, hitusen ohuehko, vaati kolme kerrosta peittääkseen, mutta kuivui nopsaan ja levittyi ongelmitta. Kuvaaminen sitten taas oli ihan toinen tarina. Säädin värejä, valoisuutta ja kaikkea mahdollista ja mahdotonta, enkä silti saanut tästä oikean sävyistä. Kuva on otettu suorassa auringonpaisteessa saadakseni esiin holoefektin ja on hitusen liian vihreä.

En halunnut peittää kaunista lakkaa, joten lätkin koristeeksi hopeisia decaleja, jotka luojan kiitos käyttäytyivät nätisti. Ärsyttää kun hopeisten decalien kanssa on aina ihan arpapeliä onko ne hyviä vai ihan kammottavia. Vaadin tasalaatuisuutta!

Pikaiset

Syysflunssa on löytänyt tiensä tännekin, joten halusin halusin tehdä jotkut pikaiset kynnet joiden onnistuminen olisi ainakin lähes taattu. Jutta oli taiteillut Zoyan dreamilla kivat ja simppelit kynnet, jotka toivat mieleeni sen, että itselläni on L.A Girlin Brilliant Blue, joka on dupe tuolle zoyalle ja siitähän se ajatus sitten lähti.

Lakkauskokemus oli ihan miellyttävä, tokikin tämä kuten kaikki siniset tarraa kynsinauhoihin. Kuvissa kolme kerrosta, joilla saavutin itseäni miellyttävän peittävyyden. Water Decalit ja glittereitä OPIn I Snow You Love Me-lakasta ja lakkaus oli valmis. Kaikessa yksinkertaisuudessaan tykkään kyllä.

Nyt takaisin sohvan nurkkaan teekupin ja netflixin kanssa.

Kovasti kaivattu

Kyllä pieni kynsiharrastaja taas tunsi itsensä iloiseksi, kun huomasi miten ystävällisiä toiset harrastajat ovat toisiaan kohtaan. Kun metsästin itselleni flowerbombia kehitin itselleni fiksaation myös Powder Perfectin Isoldeen, toiseen sietämättömän upeaan lakkaan. Se oli vain vielä vaikeammin saatava kuin flowerbomb. Sitten Sissi vielä julkaisi postauksen, joka oli kuin suolaa haavoihin. Ja mainitsinkin, että olen Isoldesta haaveillut, mutta kun se on niin hankala löytää.

Ja siitä päästäänkin siihen kanssaharrastajien ystävällisyyteen, Papu halusi luopua omastaan ja tarjosi sitä minulle. Saatoin lähes kiljua riemusta. Ja kun se saapui minulle halusin sen heti kynsilleni.

Ja olihan se upea myös livenä, täydellinen vaaleanpunainen (joku, tehkää tämän sävyinen hyvin käyttäytyvä creme jooko?), jossa kirsikkana kakun päällä on hopeista shimmeriä ja harmaata jotain, josta en minäkään päässyt selville mitä se on. Sissin postauksen luettuani osasin jo varautua, että lakka on wannabe-tekstuuri ja vaatii kaksi kerrosta päällyslakkaa, joten se ei ollut ongelma. Kolmella kerroksella sain itseäni miellyttävän peittävyyden aikaiseksi.

Ihastelin päivän Isoldea ihan yksinään, jonka jälkeen sain idean rakkauskirjeestä inspiroituuneesta leimauksesta. Leimasin siis catricen ASHleyllä MoYoun Pro kokoelman XL-laatasta ruusuja ja noh, kai tuo jotain tekstiä on. Livenä kynnet näyttivät mielestäni sekavilta, enkä viihtynytkään niissä kovinkaan kauan. Tosin nyt kun katselen näitä kuvista niin ei ne kyllä niin sekavilta näytäkään.