Hienostunutta makkaraa

Houkutteleva otsikointi jälleen kerran, eikös?

Mutta asiaan, erinäisten epäonnistuneiden liukuvärikokeiluiden jälkeen päätin turvautua toiseen nude-opiini, jonka emotionin alesta kotiutin tuossa muutama viikko takaperin.

Lakka on koostumukseltaan hyvin samanlainen kuin turvalakan asemaan päässyt Don't prezel my buttons, eli peittää parilla kerroksella, ei raidotu ja kuivuu kiitettävän nopsaan. Syy miksi tätä ei ole aiemmin nähty kynsilläni on, että ensimmäisen kerran lakatessa tuntui, ettei se oikein sovi ihon sävyyni.

Joko ihonsävyni on oleellisesti muuttunut tässä muutaman viikon aikana, tai sitten värimieltymykseni ovat muuttuneet, sillä nyt koen tämän ihan hyväksi kynsillä. Kyseessä on siis My very first knockwurst, likainen vaaleanpunainen nude, joka ei oikein halua näyttäytyä oikeanlaisena kuvissani.

Koristeeksi halusin jotain mustaa, koristeellista ja helppoa, sillä joudun nämä huomenissa ottamaan töiden vuoksi pois. Päädyin tarroihin, joita en yleisesti ottaen tykkää käyttää, sillä tuntuu että lähes kaikki jäävät repsottamaan reunoistaan. Niin nämäkin vähäsen, mutta kyllä näillä sinne huomisiltaan asti selviää ja onpahan kuitenkin nätit.

Pahoittelen kynsinauhoja, vedellä lärtäämistä sisältävät vuorot eivät oikein tee hyvää.

Tässsä kuvassa lakka on lähinnä oikeaa sävyään, säätöjen takia kädet näyttää vähän sinertäviltä.

Mukapardi

Eli muka leopardit, postimies toi tossa jokunen päivä takaperin kynsilakkakirppiksen ostoksia.

Ja ensimmäisenä kynsille pitkän arvonnan jälkeen päätyi Essencen Naughty and Pink!

Tämä lakka on ilmeisesti sarjassamme niitä lakkoja, jotka on mahdoton kuvata oikeanlaisena, swatcheja googletellessa sävyjä tuntuu löytyvän lähes yhtä paljon kuin kuvia. Eikä omatkaan kuvani näyttä lakkaa todellisena, se on todella kirkas, melkein neon vadelmapinkki. Kai, olen vähän huono arvioimaan koostumuksia ja sävyjä.

Kolmenkin kerroksen jälkeen lakka jäi kuultamaan läpi, joten päätin että kärkiin laitan jotain koristetta viemään huomion kuultamisesta.

Ja koska lakka väritykseltään tuo mieleen itselleni ainakin 80-luvun tukkahevibändit, niin ajattelin, että mikäs sen osuvampi koristelu kuin leopardikuosi. Mielessäni siinteli omalla överillä tavallaan nätti lakkaus.

Mutta ei, ongelmat alkoivat siitä, että dottarini oli hukassa (eikä ole muuten vieläkään löytynyt) ja jouduin kaivelemaan siveltimet laatikosta, en koe olevani erityisen hyvä käsinmaalaaja, mutta "se on leo-kuosi, ei haittaa vaikka käsi vähän tärisee". Väärin.

Kuviot tein dependin hopealla sekä konadin mustalla ja viimeksi mainittu oli huono ratkaisu, sillä laittaessani pikakuivattajan se levisi. Huoh. Kaiken kruunaukseksi myös pikakuivattaja kupli.

Näillä on nyt kuitenkin tämä pari päivää menty, tänään lähtee poistoon kun juhannuksen olen töissä ja siellä ei saa lakkoja olla.

Tunnustuksia ja haasteita

Ensimmäisenä vastaan Miraclen 11-haasteen kysymyksiin, itse muutoin haasteen tein jo aiemmin.

1. Kauanko olet lakkaillut kynsiä?

- n. 3 vuotta

2. Lempparilakka?

- Tämä on paha, on paljon lakkoja mistä tykkään, milloin värin, milloin koostumuksen ja milloin minkäkin vuoksi, etten varmaankaan osaa sanoa yhtä. OPIn Don't prezel my buttons on täydellinen nude, joten sen ainakin voisin mainita. Essien Lilacism on vaalean violetti, johon palaan aina uudelleen. China Glazen Lorelei's tiaraa himoitsin monta vuotta ja kyllähän se on huonon kynsipäivän pelastaja edelleen.

3. Lemmikkejä?

- Kaksi kissaa, Perry ja Alice. Perry tuli meille 10kk ikäisenä kaveriltani oli ainoana lellikkinä 3 kuukautta, ennenkuin sille seuraksi hankittiin Alice piskis ry:ltä. Alice oli meille tullessaan 7kk ja elänyt siihen asti villinä.

Perry onkin jo vilahtanut blogissa, niin tämän postauksen lopussa on sitten kuva Alicesta.

4. Muita harrastuksia?

- Eipä juurikaan, satunnainen hillitön lukeminen lähinnä

5. Lempivärisi?

- En ole oikein koskaan osannut sanoa lempiväriäni, kynsillä kuitenkin pinkit ja pastellit

6. Lempiruoka?

- Karjalanpiirakat

7. Mistä haaveilet?

- Täydellisestä sisustuksesta, upean onnistuneista vesimarmoroinneista, tulevasta Helsingin reissusta ja sitten tää perusklisee: onnellisesta elämästä.

8. Ammattisi?

- Abc:n kassa

9. Housut vai hame?

- Housut, ehdottomasti housut.

10. Mikä on parasta kesässä?

- Lämpö!

11. Mikä on kamalinta kesässä?

- Ötökät, kaikki ötökät yäks.

Sitten Tuhlarilta tullut I kove your blog-tunnustus.

I love your blog tunnustuksen säännöt ovat seuraavanlaiset.

Kopioi post it- lappu blogiisi.
Kiitä linkin kanssa bloggaajaa joka antoi tunnustuksen.
Anna tunnustus 5 bloggaajalle ja kerro siitä pienellä viestillä.
Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu post- it lapulla ja toivo että bloggaajat jakavat sitä eteenpäin :)

Todennäköisesti ihmiset, joille tämän nyt haluan antaa ovat tämän jo saaneet, mutta menkööt nyt

* Sissi

* Papu ja Murmis

* Emma

* Sannu

* Surya

Ja sitten se Alicesta luvattu kuva:

Onnistumisen iloa

Oon vähän tuuliviiri. Nyt on taas nimittäin hyvä kynsipäivä.

Edellisen postauksen masistelujen jälkeen päätin, että ihan yhtä lailla voin saada nätit kynnet myös lyhyemmille kynsille, muillakin onnistuu. Itseasiassa aika usealla, joten miksei minullakin.

Sitten sain vielä inspiraation kävellessäni naulakon ohi, niitein koristeltu farkkutakkini toimii siis näiden kynsien inspiraationa.

Ja ei siinä muuta, kun lakkoja valkkaamaan laatikosta, alle päätyi jo aiemmin blogissa nähty American Apparelin The Valley, siihen päälle Zoyan Song lakkaa ja kelmuttelemaan. Lopputulos tällä reseptillä oli kuitenkin omaan makuuni hieman liian tumma, joten vetäisin vielä kerroksen valleyta ja kelmuttelin senkin.

Sitten pitikin suhata kauhealla vauhdilla seppälään hakemaan (ylihintaisia) niittejä, seuraavaksi tilaan kyllä jostain muualta, mutta tähän hätään ei auttanut tyytyä kuin siihen mitä sai. Visio nimittäin kaipasi niittejä.

Olisin kaivannut neliöitä, mutta edelleen täytyy tyytyä siihen mitä saa.

Niittien koko muuten yllätti. Ajatuksena oli, että olisin nimettömiin laittanut kumpaankin kolme niittiä, mutta koska ne olivatkin isompia kuin oletin, en laittanut kuin kaksi.

Ps. Jos minä jotain vihaan niin sinisten lakkojen siivoamista kynsinauhoilta. Jumalauta.

Osa kakkosia riittää

Elikkä postaus on jatkoa akuuttikynsikriisi sekä turvalakka-postaukselle, sillä molemmat elementit ovat tällä erää mukana.

Palailin töihin, joten lyhensin kynnet omasta mielestäni "työturvalliseen" mittaan.

No, ei ne sitten olleetkaan, vasemman käden peukalon kynsi katkesi ihan vapaan kynnen rajalta ja kynsipedinkin puolelta ja oikean käden etusormi vapaan kasvun rajalta. Tekee kipeää.

Ja vaikuttaa suuresti kynsien intoon koristella kynsiä, yritin tehdä useammatkin, mutta mikään ei toiminut joten käännyin turvalakan puoleen. Ja lätkin liu'uksi osaan kynsiin tyveen ja toisiin kärkiin Jolly Jewelsin 103.

Kyllähän näitä katselee jonkun aikaa, mutta bad nail day on aina bad nail day.

Sitten muuta löpinää:

Kävin tänään elämäni ensimmäistä kertaa kasvohoidossa ja mietin vaikkei ihan blogin aihepiiriin kuulukkaan, että kiinnostaisiko postaus siitä? Ja yleisesti ottaen onko toiveita muihin postauksiin kuin kynsikuviin?

Turvalakka (Sekä pitkä sepostus)

Turvateemalla jatketaan.

Jo aeB. aloitin täydellisen nuden metsästyksen. Kriteereinä peittävyys, iholle sopiva sävy sekä tietysti hyvä levittyvyys.

Matka on ollut pitkä ja kivinen, olen kironnut lähen jokaisen ostamani nuden, sillä aina niissä on joku vika ollut, yleensä peittävyys. Olen kironnut miljoonia kertoja sitä, etteikö kukaan osaa tehdä peittävää nudea, joka ei raidoitu ja sopii ihon sävyyni.

Osaa kyllä, minä en vain ole halunnut kokeilla.

Tässä kuvaan astuu ehkei aivan täysin perusteltu inhoni OPIa kohtaan. Ostin joskus Number one nemesiksen, joka oli nimensä veroinen lakka, ei peittänyt eikä kuivunut ikinä. Olin suuresti pettynyt, olinhan useasta blogista lukenut hehkutusta siitä, miten mahtava merkki OPI on. Tunsin oloni suorastaan petetyksi ja tämän yhden (!) kokemuksen pohjalta tulin tulokseen, että OPI on ylihinnoiteltua (Suomessa) kuraa.

Miten nämä kaksi tarinaa liittyvät toisiinsa? Siitä seuraavaksi.

Mielipiteeni on pitänyt viime päiviin asti, kunnes kiertelin paikallisessa emotionissa, jossa silmilleni pompsahti kaksikin nudea, joista jompi kumpi saattaisi olla "Se Täydellinen Nude", matkaan tuli kuitenkin mutta. Ne olivat molemmat OPIn lakkoja ja minähän en sellaista ylihinnoiteltua kuraa osta. Suuntasin siis tyhjin käsin kotiin.

Facen Lakkarakkaus-ryhmässä oli samaan aikaan keskustelua OPIn tulevista uutuuksista, jossa sitten tulin kaapista ulos OPI-inhoni kanssa. Muille kanssaharrastajille tunnustettuani ehkä hieman liioitellun inhoni (ja erään sen hieman kyseenalaistettua) tulin tulokseen, että jokainen ansaitsee toisen mahdollisuuden. Varsinkin kun se on ale-korissa ja niin marssin takaisin ja kotiutin Don't prezel my buttonsin.

Ja jouduin muuttamaan mielipidettäni OPIn suhteen, siinä se on. Täydellinen nude. Ainakin tähän mennessä täydellisin. Kaksi huolellisemmin levitettyä kerrosta olisi riittänyt, mutta omasta sohlaamisestani johtuen jouduin laittamaan kolme.

Turvakoristelutyyli(kö?)

En tiedä voiko tätä kutsua koristelutyyliksi, mutta menköön nyt. aeB. (= aikana ennen Blogia) tällä tyylillä tehdyt kynnet olivat suuressa suosiossani ja onpahan molemmat kynsiharrastajien miitit, jossa olen ollut menty tällä tyylillä. Jostain syystä on nyt kuitenkin jäänyt unholaan, kun blogin myötä on halunnut vähän haastaa itseään. Nyt tämä muistui mieleen edellisten kynsien myötä.

Nyt kuitenkin kaipasin jotain helppoa, tuttua ja turvallista. Kokeilin nimittäin marmorointia. Ja totesin, ettei edelleenkään ole minun hommani ei. Jätämme siis homman edelleen niille, jotka sen osaa.

*rumpujen pärinää*

Tyylihän on tosiaan yhdellä värillä tehty liukuvärjäys, jossa kynnen tyvet jätetään näkyviin. Yleensä vielä heitän päälle glitteriä tekemään liu'usta sulavamman. Helppoa, nopeaa ja turvallista.

Aluslakan päälle heitin ranskislakkaa, dermosilin  seashelliä, joka on ihan pätevä korvaaja China Glazen Innocencelle, joka tässä taannoin pääsi loppumaan. Ehkä jättää kynnen makuuni hieman liian tekokynsimäiseksi, mutta menköön. Siihen päälle töpöttelin sitten American Apparelin The valleyta, joka peittää kahdella kerroksella, joten ajattelin, että se sopii myös töpöttelyn ainoaksi väriksi. Meikkisieni käteen ja menoksi siis.

Kuten jo aiemmin mainitsin, tykkään laittaa glitteriä töpöttelyn päälle tekemään liu'usta sulavamman, joten kaivoin lakkalaatikosta uudelleen esiin jo leijonakynsissä huonosti esillä olleen Shooting starsin, joka tässä lakkauksessa pääsee paremmin esiin, ei kuitenkaan täydessä loistossaan, sillä kuvaushetkellä aurinko ei halunnut paistaa. Eikä  muuten paista vieläkään. Kaksi kerrosta Shooting starsia, pikakuivattaja ja kynnet olivat valmiit kuvattaviksi.

Tai ehkä sittenkään olisivat olleet... nyt näitä kuvia laittaessani huomasin, että olisi kannattanut ehkä vähän tarkemmin putsailla kynsinauhat ja rasvata ne, mutta toistetaan itseäni, menkööt.

Sitten ilmoitusluontoista asiaa, palailen tässä pikku hiljaa saikultani töihin, joten en vielä osaa sanoa kuinka paljon postaustahti harvenee, mutta joka tapauksessa se hieman harvenee. Sillä töissä en saa pitää lakkoja.

Vaikeuksien kautta voittoon

Todellakin. Muistanette tapaus Minnie Stylen ja sen, että kynsikoristelut ryhmä tarjosi avun ongelmaani.
Jos edes kynnet-blogin Papu huuteli, että hän kaipailisi neliöglitter-versiota ja minä ystävällisenä kanssaharrastajana (ja pelkkää hex-versiota hamuilevana) tarjouduin vaihtokauppaan.

Ja eilen sitten kipitin postista kädet syyhyten paketin hakemaan ja sieltähän se paljastui, ihana Minnie sekä decaleita, jotka Papu tarjosi hyvitykseksi siitä, että hänen lakkansa oli kerran käytetty. Ja nekin sattui olemaan juuri passeleita minulle ja tullaan varmasti näkemään täällä blogissakin.

Sitten kynsiin, alle laitoin essien no baggage pleasen, oli tarkoitus laittaa Minnie siihen päälle, mutta ehei. Tällä kertaa essie petti minut, se raidottui, meni pitkin kynsinauhoja eikä peittänyt vielä neljännellä kerroksellakaan, en tiedä olisiko isompi suti sitten auttanut tuohon raidottumiseen. Päädyin sitten peittämään läpikuultavat kärjet essencen free hugsilla ja tässä vaiheessa tilanne näytti edelleen sietämättömältä, sillä essien raidat hieman kuulsivat kynsien tyvestä edelleen läpi

Olin jo valmis luovuttamaan, mutta sitten ajattelin, että kokeillaan nyt vielä josko Minnie tilanteen pelastaisi.

Ja VOU, sehän todellakin pelasti glittereitä joutui hieman asettelemaan kynnelle, joten kirkasta lakkaakin tuli sen verran että raidat katosivat ja liu'usta tuli sulava. Ja glitterit vievät huomion pois pohjasta.

Ja tällä vaikeuksien kautta voittoon taistelulla syntyi tuijottelukynnet, joista olen vaahdonnut jo kynsistä ymmärtäville kavereille sekä kissoille. Ja jahka mies töistä kotiutuu, niin vaahtoan sillekkin. Ja nyt vielä vaahtoan teillekkin:

Uskokaa kun sanon, tää on jo kuvissa upea. Mutta livenä tää on vielä upeampi.

Epätoivoinen yritys näyttää punaisten hexien kimallus

Japanihenkiset mummon verhot

Otsikko herättää varmasti suura intohimoa päästä lukemaan tämä postaus, eikö?

No mutta anyway, sain pitkästä aikaa kynsilleni jotain julkaisukelpoista. Olen yrittänyt pinkkiä, sinistä, nudea, nudea, kultaa, mustaa, leimausta, käsinkoristeluja ja ranskista. Mitkään ei olleet sellaiset että olisivat muutamaa tuntia pidempään kynsillä viihtyneet, saatikka että niistä olisi kuvia.

Kaikkien övereiden jälkeen kaipasin kynsilleni jotain hillittyä ja simppeliä. Ja lakaksi valikoitui Orlyn Gilded coral, pullossa näyttää hieman pinkkiin taittavalta vaalealta kullalta, mutta kynsillä muuttuu lähinnä metalliseksi persikaksi, muutos yllätti ensimmäistä kertaa lakatessa, mutta väristä tykkään silti. Kovin peittäväksi lakkaa ei voi kehua ja minunkin kynsilleni olisi vaatinut vähintään viisi kerrosta peittääkseen, jos olisi riittänytkään.

Tästä tietoisena heitin sitten pohjalle kohtuu peittävää nudelakkaa, Wet N Wildin Private Viewingiä, sitä pari kerrosta sitä ja peri kerrosta orlya ja päästiin riittävän peittävään tulokseen minun makuuni.

Koristeluja mietin pitkään, mutta loppujen lopuksi kynsille valikoitui adeninasta tilaamani water decalit, joiden kanssa ei ollut muuta ongelmaa kuin se, että nimetöntä ja pikkurilliä lukuunottamatta jouduin leikkelemään pienemmiksi.

Salama kuva lakan hehkun demonstroimista varten

Ja sitten vähän aiheen vierestä, nimittäin kuvissa esiintyvistä kissankarvoista saatte kiittää tätä karvakaveria: